Metsistä ja vesivaroista huolehtiminen on tärkeää ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa

Tänään 21.3. vietetään maailman metsäpäivää ja huomenna 22.3. vietetään maailman vesipäivää, ja nyt onkin hyvä pysähtyä pohtimaan metsien ja vesivarojen tärkeyttä.

Meret, metsät ja maaekosysteemit sitovat yli puolet ilmakehän hiilidioksidista ja hillitsevät ilmastonmuutosta. Hiilinielujen heikkeneminen nopeuttaa ilmaston lämpenemistä, mutta ilmaston lämpenemisen on toisaalta arvioitu lisäävän metsien kasvua ja hiilivarastoa. Myös veden käyttö ja ilmastonmuutos ovat kytköksissä, ja ilmastonmuutos tulee vähentämään vesivirtaamia ja lisäämään kuivuutta tietyillä alueilla ja pahentamaan vesipulaa. Metsistä ja vesivaroista huolehtiminen on siis erityisen tärkeää.

Suomen pinta-alasta 75 % metsää

Aineet ja energia ovat kiertäneet metsäekosysteemeissä jo miljoonia vuosia ja luonnontilaisessa metsässä aineiden suljettu kierto on täydellinen. Metsät sitovat hiiltä ilmakehästä kasvaessaan ja säätelevät muun muassa veden kiertoa ilmakehän, vesistöjen ja maaekosysteemien välillä. Kasvit vapauttavat ilmaan happea fotosynteesin avulla ja päätyvät lopulta uudeksi biomassaksi. Hiilen ja veden lisäksi metsän kiertoihin sisältyy pääravinteina mm. typpi, fosfori, kalium, magnesium, rikki sekä useat hivenravinteet. Jos metsiä vain hyödynnetään eikä hoideta kestävästi, raaka-aineiden saanti tyrehtyy ja biodiversiteetti heikkenee.

Suomessa metsää on n. 20 miljoonaa hehtaaria, mikä vastaa 75 % Suomen pinta-alasta. Asukasta kohden on metsäalaa noin 4 hehtaaria, mikä on lähes seitsenkertainen määrä koko maapallon vastaavaan tasoon nähden. Suurin osa Suomen metsistä on talousmetsiä, joiden kasvuaika on 60–100 vuotta, ja loput ovat suojeltuja tai osittaisessa puuntuotannossa. Metsät ovat suuria hiilivarastoja, ja hiilivarasto on sitä suurempi, mitä vanhempi metsä on. Suomen metsissä on hiiltä n.7,3 petagrammaa, josta suurin osa on soiden turpeessa ja loput kivennäismaiden maaperässä ja puustossa.

Metsien hävittäminen ja maankäytön muutokset aiheuttavat suuria päästöjä. Kun puita kaadetaan, metsästä poistuu isoja määriä hiiltä, minkä lisäksi poistuu myös typpeä ja fosforia. Avohakkuiden jälkeen maahan sitoutunutta orgaanista hiiltä vapautuu jopa kymmenien vuosien ajan. Metsä toimii hiilinieluna vain, kun metsän kasvu on suurempaa kuin hiilen vapautumisen määrä. Metsän hiilivaraston pienentyessä merkittävästi esimerkiksi hakkuiden, metsäpalojen tai kuivuuden vuoksi metsä muuttuu hiilinielusta hiilen lähteeksi. Metsien tuhoutuminen ja tilan heikkeneminen on ilmaston kannalta todella huolestuttavaa, ja esimerkiksi vuonna 2021 julkaistun tutkimuksen mukaan Amazonin sademetsä tuottaa nykyään enemmän päästöjä kuin sitoo itseensä. Suomessa puuston kasvu on suurempaa kuin hakkuiden määrä ja metsien hiilinielu vaihteli 20–35 milj.t CO2e välillä vuosina 2015–2020.

Suomi on maailman rikkain maa vesivarantojen suhteen

Maailman vesivaroista suolaista vettä on yli 97 % ja makeaa vettä alle 3 %, joka sijaitsee jäätiköiden lisäksi pohja- ja pintavetenä. Makeasta vedestä noin 70 % käytetään maataloudessa. Vettä tarvitaan myös mm. energiantuotantoon ja teollisiin prosesseihin. Suomessa vesivarat ovat runsaat ja Suomi on arvioitu vesivarojen suhteen maailman rikkaimmaksi maaksi. Lähes 10 % pinta-alastamme on pääsääntöisesti hyväkuntoisia jokia ja järviä, joiden lisäksi pohjavesivarannot ovat runsaat. Suomessa peltoviljelykin on lähes kokonaan luonnon sateiden varassa, eikä keinokastelua tarvita merkittävästi. Monet jokapäiväiset elintarvikkeet ja muut tuotteet, joita käytämme, tuotetaan kuitenkin pitkälti keinokastelulla. Monilla maailman alueilla puhdasta vettä käytetään kestämättömästi eli liikaa suhteessa uusiutuviin vesivaroihin. Vesivarojen ongelmana on myös ylimääräiset rehevöitymistä aiheuttavat ravinnevalumat ja jätevesien pääseminen jokiin ja meriin ilman puhdistusta.

Vedenkulutusta voidaan mitata vesijalanjäljellä, joka määrittää kokonaisvedenkulutuksen eli suoraan käytetyn veden lisäksi myös nk. piiloveden eli ostettuihin tuotteisiin ja energiaan käytetyn veden. Suomalaisten kulutustottumukset vaikuttavat vedenkäyttöön myös vakavasta vesipulasta kärsivillä alueilla. Esimerkiksi yhden puuvillaisen t-paidan valmistamiseen kuluu vettä yhteensä 2700 l ja farkkujen valmistamiseen 8000 l, minkä vuoksi valmistetut vaatteet tulisi pitää mahdollisimman pitkään kierrossa. (T-paidan matkan puuvillaviljelmiltä kauppaan voit katsoa tästä videosta.) Kasvisruokavalio kuluttaa vähiten vettä, mutta myös esimerkiksi vain naudanlihan korvaaminen kanalla säästää merkittävästi vettä. Myös jotkin kasviproteiinitkin ovat paljon vesivaroja kuluttavia, kuten soija. Maitolasillisenkin tuottamiseen kuluu n. 200 l vettä ja appelsiinimehulasilliseen 170–190 l. Suomalaisen kodin energiantarpeesta jopa 30 % menee käyttöveden lämmitykseen.

Suomen ympäristökeskus SYKE on kehittänyt vesijalanjälkilaskurin, jolla voi laskea oman vesijalanjälkensä ja tulosten perusteella saa vinkkejä vedenkulutuksen vähentämiseksi. Vesijalanjälkilaskuri löytyy osoitteesta vesi.fi/vesijalanjalkilaskuri/, ja kannustammekin kaikkia laskemaan oman vesijalanjälkensä ja pohtimaan omia kulutustottumuksiaan. Arvostakaamme myös Suomen runsaita metsiä ja vesivaroja!